Kaukaisuus silmien takana

Yksityiskohtia on paljon. Tai Paljon. Minä en lue paljon kirjoja, minua muistutettiin siitä, mutta sekin on selitettävissä... Kirjallisuus vangitsee, jättää etsimään merkitystä rivien väleistä tai valituista sanoista ja alkukirjaimista, sen sijaan että voisi tehdä jotain muuta, jotain missä yksityiskohdat elävät ja huutavat ja näkyvät aivan eri tavoin. Minä en sano, että kirjallisuus olisi huonoa tai sen yksityiskohdat olisivat huonoja, nautittavimmillaan tekstistä voi nostaa hyvinkin paljon kaiken näköistä, mutta. Tavallaan pidän niistäkin yksityiskohdista, ja vaikka siitäkin, että edellisen merkinnän sulkulause saa sen näyttämään siltä kuin olisin ollut vieressä kun henkilökuvausta kirjoitettiin ja.

Eksyin aiheesta. Hmm, sen sijaan että käyttäisin kymmenen tuntia lukiakseni kirjaa, jossa yksityiskohdat on joku minulle valinnut ja tarjonnut, minä voin kävellä katselemaan puita, ja etsiä itse omat yksityiskohtani. Jos istuu männyn edessä puoli tuntia, ehtii tietoa kerätä huomattavasti enemmän, kuin puolen tunnin lukuhetken aikana (kaikki eivät lue 300 sivua siinä ajassa, ja minä en edes 30:a). Minkä värisiä neulaset on, onko puu terve vai kärsiikö, saasteista, kuivasta, miten paljon neulasia on, mihin suuntaan ne osoittavat, miltä oksalta olisi sopivin katsoa ali kulkevaa elämää? Jos nyt todella yksityiskohtiin lähdetään, niin männyt eivät ole parhaita puita kiipeämiseen, itse nautin enemmän omenapuista, ne ovat vankkoja ja eloisia.

Puoli tuntia metsässä vastaan kymmenen kirjan kanssa, ja minä valitsen metsän. Metsää ennemmin olisin silti järven rannalla, kuuntelisin mitä tuuli puhuu, haistelisin ilmaa, mitä sen mukana kulkee, kokeilisin kädellä veden lämpöä, kahlaisin katsomaan, millainen pohja on kymmenen metrin päästä, ja millaisen näkymän saa kiipeämällä rantakivien päälle. Tai katsoisin auringonlaskua taivaalla ja veden pinnalla, yrittäisin erottaa mustasta horisontista niemiä ja saaria, istuisin hiljaa ja kuuntelisin musiikkia pään sisällä. Sellaiset hetket, kun keskellä suurta järveä katselee kaikkea punaista ympärillä, ja yrittää arvata mikä kaikista samannäköisistä mustista saarista on koti, sellaiset hetket ovat muistamisen arvoisia. Ja kun lopulta huomaa, että se ranta jota ohittaa onkin tutunnäköinen, ja kun haistaa nuotiosavun ja kun...

Nuotiot eivät kuulu metsiin, ne kuuluvat takapihoille ja erityisesti kesämökeille.

Eikä tällaisiin tapahtumiin mene aikaa kuin joitain hetkiä, puoli tuntia rantaveden tutkimiseen, kaksi tuntia soutamiseen ja viisitoista minuuttia auringonlaskuun.

Ja mieluummin kuin lukisin kirjan, menisin kirjastoon, en lainatakseni sieltä mitään, sillä enhän kuitenkaan saisi luetuksi, vaan nähdäkseni ihmisiä, laskiakseni yksityiskohtia. Joku kulkee edestakaisin kirjahyllyjen ja tietokannan välillä, kerää valtavaa pinoa, toinen kirjoittaa listaa, ja hakee haluamansa kirjat kerralla. Kuka ei näytä omaavan suuntaa ollenkaan, kulkee vain ympäriinsä poimimassa satunnaisuuksia. Miten joku tarvitsee apua, ja odottelee arasti kirjastotyöntekijän vieressä, että tulisi huomatuksi, ja kun ei tule, alkaa selata kirjoja hyllyssä jotta ei näyttäisi liian hassulta. Ja tietysti voi seurata sitäkin, millaisia kirjoja millaiset ihmiset mukaansa poimivat (vaikka se tuntuu hieman yksityisyyden loukkaamiselta).

Mieluummin kuin luen kirjan, luen ystävää. Kuka se on, joka väittää minun olevan yksityiskohtainen? Paraskin puhumaan mokoma, itse on taiteilija ja kyyhkynen. Ja hymyilee ainakin seitsemällä eri tavalla, ja nauraa ja sanoo ettei naura, ja ajattelee ja välittää enemmän kuin mitä minä edes osaisin. Ja tiskaa niin että lautasiin jää jäämiä, joita ei näe mutta tuntee, ja tiskaa uudelleen paremmin. Ja löytää maailmoja asioista ja asioita maailmasta.

Yksityiskohtia on Paljon. Tai paljon.

Kissamme makaa sohvan selkänojalla, sulkee ja avaa silmiään ja näyttää siltä kuin maailmassa olisi hieman jotain vialla, ja etsii parempaa asentoa. Sen turkki nousee ja laskee hengityksen tahtiin, hoivaviettti ja lämpö leviää huoneeseen. Sen sijaan että lukisin kirjan, voisin mennä silittämään kissaa.