Ulkona on loskaa ja pimeää, maa ei voi kuivata hiuksiaan pyyhkeseen joten ne sojottavat sekaisina ja liimautuvat kamaran routaista otsaa varten. Lumi on katoamassa ja se on surullista, ja maailma on vähän liian harmaa jotta sitä jaksaisi katsoa väreinä juuri nyt.
Onneksi on yksityiskohtia. Mekaaniset tähdet lyhtypylväissä, soran kostea rahina, tuon toisen kirjoittajan hymy kun tiskataan yhdessä astioita. Me kirjoitamme yhdessä yksityiskohdista, maailman kvarkeista, jotka ovat outoja ja lumoavia, todellisiakin. Me katsomme ylös ja alas, me etsimme kauneutta siitä, mitä ei usein nähdä kun ei katsota tarpeeksi syvälle, pinnan ja ankeuden keskelle.
Minä pidän tuosta toisesta, se pursuaa yksityiskohtia. Se on silmänkääntäjä ja kapinallinen, se on sonetinsäveltäjä ja minimalisti, se on filosofinen pohdiskelija joka kutittaa hymyjä esiin. (Ja se käski muistuttaa, että on myös idealisti.)
Ja minä pidän tästä ajatuksesta, siitä, että me voimme etsiä yksityiskohtia yhdessä. Se on suloinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti