Pakkasen tuoksu

Tämä aamuna heräsin ja minua väsytti kovin. Huoneessani on kylmä kuten jo kerroin, ja peiton alla lämmin, paitsi varpailla koska peitto ei ole tarpeeksi pitkä. Unohdin Nestorin Tampereelle - pitäkää siitä huolta. Sen naarmuisesta kuonosta, nuhjaantuneesta ja nukkaantuneesta turkista, silmistä jotka katsovat yhä haikeammin maailmaa. Se on minun ystäväni enkä halua että sillä on kova ikävä.

Suomensin esperantoa ja se vei paljon aikaa. Minun ajatukseni ovat sekavaa höttöä koska väsyttää, ja mieleni on täynnä piirakoita, johtuen jostain minkä moni yämän blogin mahdollisista lukijoista ymmärtää tänään, mutta vuoden päästä mikäli joku tänne eksyy, on koko tarina taas hämärän peitossa. Pidän siitä. Pidän viittauksista joita ei ymmärretä, Bostonin teekutsuista ja kuvernööri Bobreaun murhasta. Se tekee minut onnelliseksi, silloinkin kun en oivalla mutta joku jaksaa selittää.

Minun sormeni ovat aina kylmät. Se on yksi syy miksi pidän puolen litran kupeistani. Ne ovat sveitsiläisiä, vain kaksi kappaletta, ja ostin ne Helsingin Töölönlahden kirpputorilta kun oli kesä. Helsinki on kovin kaunis kesäisin, paljon lokkeja ja toreja ja mansikoita ja me istuimme Tuomiokirkon portailla ja puhuimme siitä miten historian pääsykokeisiin kannattaisi lukea siellä, ja olen harkinnut. Myös Turkua ja Savonlinnaa, samasta syystä - ehkä se kaikki valuisi helpommin päähäni jos lukisin historiallisella paikalla.

Mutta siitä mukista. Se on tummanvaaleanhaaleankermanruskea, lasite säröilee, ja vaakunat kuvaavat jotakin Sveitsin alueita, en tiedä miksi niitä kutsutaan. Toisessa kupeista on roso aivan kahvan vieressä. Kahva on pyöreä ja iso, siitä saa hyvin otteen, mutta jos juo teetä on kuppi jo liian valtaisa, joten lähinnä cappucino tai puolet siitä teelle. Mmh.

Aion kirjoittaa supersankaritarinan ja minä kirjoitan tuntoaistillani, sillä lupasin tehdä niin. Ei aavistustakaan mitä siitä tulee, mutta katsotaan.