torstai 22. tammikuuta 2009

Pääntäyttämisen taito

Mikä on sattuma? Tähdenlento voi olla sellainen, vaikka kuulemma niitä tapahtuu useinkin. Tutun ihmisen tapaaminen vieraassa kaupungissa? Juna-asemien läpii kulkee hirveät määrät ihmisiä, ei ole sattuma eikä mikään nähdä joku sellaisen tietämillä. Ja toisaalta kylläpä on. Jos yhdessä junassa on paikat yli tuhannelle ihmiselle, ja minun lippu käskee istumaan sen yhden tutun viereen, niin kyllä se on sattuma, vaikka joku tulisikin kertomaan, että itse asiassa aika varmasti tunsin useammankin kuin yhden ihmisen kyseisestä junasta (erityisesti kun mielessä olevassa tapauksessa olin muutenkin menossa viettämään kyseisen ihmisen kanssa viikonloppua).

Sattumia ei ole, ja toisaalta niitä on oltava. Ne tuovat elämään makua ja mielenkiintoa, ja kylmimmänkin matemaatikon voi vakuuttaa siitä, että kvanttitasolla (kun puhutaan kvarkeista) on sattuma oikeasti olemassaoleva asia. Tiesittekö, että maailmankaikkeudessa pitäisi fysiikan lakien mukaan olla sama määrä materiaa ja antimateriaa, mutta näin ei ole? Tiedättekö mitä fyysikot ovat tähän keksineet syyksi? Sattuman.

Sattuma ei ole vain nopanheittoja ja silmälukuja. Sattuma on sitä, että pitää silmät ja mielen auki. Jossain psykologiadokumentissa kerrottiin, että onnekkaat ihmiset ovat niitä, jotka huomioivat enemmän asioita.

Kun kuljen kadulla, minä katson jokaisen ohimenevän kasvon läpi nähdäkseni onko joukossa tuttuja. Ja joskus sattumalta on. Näin ei käy ihmiselle, joka kävelee vain ihmisvirran läpi huomioimatta ketään. Sattumaa voi siis kerätä, sen lisäksi että siihen voi uskoa. Ja sattumaa kannattaa kerätä, sillä se palkitsee ja ruokkii itseään, kun on löytänyt sattuman, löytää pian toisenkin, ja ne tuovat aina yhtä hyvän mielen.

Ja jos on lähtenyt tälle tielle, huomaa pian omistavansa kasan tarinoita joita kertoa, tai kirjoittaa ylös. Ja kun on tälle tielle lähtenyt, voi jo alkaa täyttämään päätään, asettaa mieleen kaiken sen minkä näkee ja enemmän, niin että lopulta mieli tulvii yli. Ja sen jälkeen voi vain kirjoittaa ja kirjoittaa, ja katsoa, josko olisi jotain viisaanpuoleistakin erehtynyt sanomaan.

Se on minun neuvoni elämässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti